Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | |||||
| 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 |
| 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 |
| 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 |
| 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 |
| 31 |
Johtajuudelle kysyntää terveydenhuollossa
Julkaistu: Erikoislääkäri 3/2002
Johtajuudelle kysyntää terveydenhuollossa
Terveydenhuollossa riittää haasteita. Väestö vanhenee ja hoidon tarve lisääntyy. Sairauksia voidaan hoitaa aikaisempaa tehokkaammin. Hoidolta odotetaan vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Henkilöstö kokee työnsä aikaisempaa rasittavammaksi ja mahdollisuutensa vaikuttaa asioihin riittämättömiksi. Palkkauksen korjaaminen ja työntekijämäärän lisääminen eivät yksin riitä. Tarvitaan muutosta johtamiseen ja uudenlaista yhteistoimintaa. Hyvin toimiva terveydenhuolto edellyttää, että työntekijät voivat osallistua omaa ja työyksikkönsä toimintaa koskevien asioiden valmisteluun ja että heitä johdetaan reilusti, arvostavasti ja oikeudenmukaisesti.
Luottamus ja kunnioitus kivijalkoina. Luottamuksessa on kysymys sanoista, teoista ja tunteista. Luottamusta ei voi saada ilman toimintaa. Luottamus on pankkitilin pääoman kaltainen. Sen kasvattaminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Sen voi kuitenkin tyhjentää hetkessä. Johtaja ja esimies tarvitsevat tehtävässään onnistuakseen luotettavuutta ja uskottavuutta. Sama koskee kaikkia ammattiryhmiä ja työntekijöitä suhteessa toisiinsa, asiakkaisiin ja yhteistyötyökumppaneihin.
Luottamuksella on monta ulottuvuutta. Luotettava esimies osoittaa arvostusta ja antaa tunnusta jokaisen työntekijän kyvyille ja taidoille. Saman peruskoulutuksen saaneet työntekijät voivat tehdä sekä samoja että erilaisia tehtäviä hyödyntäen koko osaamistaan ja antaa siten oman arvokkaan osuutensa työyhteisönsä hyväksi. Keskeistä on yhteisten merkityssisältöjen luominen asioista ja tapahtumista sekä yhdessä oppiminen. Se vaatii kaikilta osapuolilta antautumista yhteiseen ajatteluun ja yhteistoimintaan.
Luottamus merkitsee myös rehellisyyttä, joka ilmenee lupausten ja sitoumusten pitämisenä. Esimiehille, työtovereille, potilaille ja yhteistyökumppaneille annettujen lupausten ja sitoumusten pitäminen lisäävät luotettavuutta. Tällöin esimies uskaltaa paljastaa omat heikkoutensa ja vastaavasti tuoda esille vahvuutensa. Hänen ei tarvitse osata ja tietää kaikkea eikä edes näytellä sitä. Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen ja ilmaiseminen tasoittaa tietä yhteistyölle. Esimies voi reilusti ja aidosti pyytää apua ja delegoida tehtäviä.
Luottamuksellisten suhteiden kehittyminen edellyttää avointa ja rehellistä kommunikointia. Tuolloin esimiehet antavat työhön liittyvän tiedon virrata joustavasti ja avoimesti työyksikössä. Tämä korostuu isoissa muutoksissa, joihin aina liittyy tunnetasolla epävarmuutta. Rehellisyys luo aidon tunteen mahdollisuuksista vaikuttaa. Luottamuksellinen vuorovaikutus mahdollistaa myös tuskallisten tunteiden käsittelyn ja yhteisten ratkaisujen etsimisen. Esimies ottaa vastuun omasta ja yksikkönsä toiminnasta.
Luottamussuhteen kehittyminen edellyttää myös sitä, että jokaista työntekijää kunnioitetaan yksilönä. Ammattikoulutuksesta ja –asemasta riippumatta jokainen ihminen haluaa olla arvostettu muiden silmissä.
Ihmisten hoitaminen on yhteistyötä. Hyvin toimivassa työyhteisössä jokaisella työntekijällä on mahdollisuus osallistua ja sitä kautta sitoutua yhteisten visioiden, toimintaperiaatteiden ja tavoitteiden valmisteluun. Kaikki tarvitsevat ovat yhä enemmän riippuvaisia toisistaan ja jokainen tarvitsee toinen toisensa työpanosta tavalla tai toisella.
Tehokas hoitoketju edellyttää yhdessä oppimista ja sujuvaa yhteistyötä. Se on enemmän kuin yksittäisten työntekijöiden tai ammattiryhmien osaamisen summa. Yhteistyön vaatimus koskee yhtä hyvin lääkäreitä, hoitajia kuin muutakin henkilökuntaa. Vain saumaton ja joustava ryhmissä ja ryhmien välillä tapahtuva yhteistyö tuottaa potilaille ja asiakkaille laadukkaita palveluja. Käytännössä asiaa edistäisi monissa työyksiköissä se, että lääkärit osallistuvat entistä enemmän muun henkilökunnan kanssa yhteisiin kokouksiin. Tällaiset tilaisuudet voisivat lujittaa yhteisöllisyyttä, toimia tiedonvälitystoreina ja yhteisinä oppimisfoorumeina.
Perus- ja lähihoitajien osalta yhteisten keskustelujen tarve tulee konkreettisesti esille silloin, kun hoitotyön johto ajaa perus- tai lähihoitajan hoitajan viran muuttamista sairaanhoitajan viraksi. Yksittäin keskusteltaessa hoitajatoverit koulutuksesta riippumatta voivat olla yhtä mieltä muutoksen tarpeettomuudesta. Lääkärit tyytyvät usein seuramaan asiaa sivusta, koska he kokevat asian olevan hoitotyön johdon asioita ja pelkästään sen vastuulla. Kuitenkin lääkärienkin näkemystä tarvitaan. Perus- ja lähihoitajien kannalta kysymys on yksilöiden koko osaamispotentiaalin hyväksi käyttämisestä ja mahdollisuudesta kehittyä ammatissa.
Nyt on tilaa aidolle johtajuudelle. Terveydenhuolto ei selviä tulevista haasteistaan, elleivät valtiovalta ja kunnat ohjaa tähän toimintaan nykyistä enemmän varoja.
Työssä jaksamiseen vaikuttavat työn määrän ja laadun ohella merkittävästi myös työntekijöiden kokemukset ja tunne siitä, miten paljon he saavat arvostusta ja tunnustusta työssään. Työntekijät odottavat esimiehiltä nykyistä enemmän oikeudenmukaista kohtelua, arvostusta ja kannustusta.
Alaisiaan oikeudenmukaisesti kohteleva esimies tukee näiden terveyttä ja työmotivaatiota. Esimieheltä ja työtovereilta saatava sosiaalinen tuki auttaa jaksamaan. Koska esimiehet joutuvat tekemään myös sellaisia päätöksiä, joista ei saavuteta yrityksistä huolimatta yksimielisyyttä, myös esimiehelle osoitettu ymmärrys ja tuki auttavat esimiestä jaksamaan.
Miten tilanteeseen saadaan parannusta? Yhtä ratkaisua ei ole olemassa. Avoin ja osallistumista rohkaiseva keskustelu voi olla lähtölaukaus kohti toimivaa työpaikkaa. Asioista tiedottaminen ja yhteinen käsittely luovat pohjaa päätöksiin sitoutumiselle. Monet johtajat ja esimiehet tarvitsevat koulutusta, jotta he osaavat antaa ja vastaanottaa myös palautetta. Tarvitaan aitoa yhteistyön opettelua. On myös muistettava, että johtaminen on oma tärkeä ammatti.
| ||